Porvoon piispa Råbergh postitti 1800-luvun lopussa ruotsin kielellä kirjoittamiaan runoja säveltäjä P.J. Hannikaiselle. Piispa toivoi, että Hannikainen suomentaisi niitä ja säveltäisi niistä virsiä. Kertomuksien mukaan Hannikainen hyväksyi näistä runoista virreksi ainoastaan yhden, Pyhäaamun rauha runon. Virressä puhutaan taistelusta, eli se todennäköisesti viittasi sotaan. Vaikkakin sillä voi olla vielä syvällisempi merkitys ihmisen sisäisenä taisteluna ja lopulta levon löytämisenä.
Pyhäaamun rauha on tunnettu virsi
Sittemmin pyhäaamun rauhasta on tullut tunnettu virsi, jota on veisattu vuosikymmenestä toiseen. Vasta säveltäjän kuoleman jälkeen Pyhäaamun rauha virsi ilmestyi vihdoinkin painetussa muodossa vuonna 1925. Jotain sen koskettavuudesta kertoo se, että se edelleen on suosittu kuorolaulu hengellisten laulujen joukossa. Harva virsi on siis kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin tämä.
Virret kuvaavat mennyttä aikaa. Suomalaisissa virsissä toistuvat teemat ovat elämän haasteet ja arjen työn raskaus. Suomalaiset virret kertovat kovasta elämästä ja uskosta korkeimman johdatukseen. Myös sotatantereet ja taistelut ovat läsnä monissa virsissä sekä rauhansopimukset. Suomen alueella ovat suurvallat käyneet valtataistelua paljon ennen itsenäistymistä. Esimerkkinä Täyssinän rauha solmittiin 1595 Venäjän ja Ruotsin välillä.
Virret kertovat historiasta
Suomalaiset vanhat virret koskettavat myös nykyihmisiä. Ovathan monien suomalaisten sukujuuret pitkällä tämän pohjoisen maan historiassa ja esi-isät ja äidit ovat kokeneet paljon. Virret kertovatkin maamme historiallisista vaiheista lähihistoriasta, mutta myös yli sadan vuoden takaa. Elämä on ollut rankkaa, mutta myös ilonhetkiä on suotu ja luottamus tulevaan paistaa monien virsien sanojen kautta.
