Sotaveteraanit

Sotaveteraanit ovat arvonsa ansainneet

Sotaveteraanit ovat heitä, joille kuuluu suurin kunnia meidän itsenäisestä Suomestamme tänäkin päivänä. Nykyään sotaveteraaneilla tarkoitetaan lähinnä talvisodan, jatkosodan tai Lapin sodan läpi käyneitä miehiä ja naisia. Sisällissodassakin syntyi veteraaneja, mutta he ovat jo siirtyneet ajasta iäisyyteen, sillä aikaa on kulunut kuitenkin jo todella paljon sen jälkeen. Sotaveteraaniksi kutsutaan myös naisia, jotka ovat olleet rintamalottana. Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoisuuteen perustuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Ja tärkeä sellainen se olikin. Veteraanin tunnusta kantavalle on usein tarjolla erilaisia etuuksia ja alennuksia kuin myös ilmaispalveluita. Tämän edun on voinut myöntää esimerkiksi Kansaneläkelaitos tai sosiaali- ja terveysministeriö. Vuonna 1986 otettiin käyttöön myös rintapielessä niin halutessaan pidettävä tammenlehvä, josta veteraanin voi tunnistaa.

Sotaveteraanit ovat siis sotaan osallistuneita ja siitä selvinneitä henkilöitä. Sodassa kuolemista kutsutaan kaatumiseksi, jos kuolema tapahtui taistelutilanteessa vihollisen sotatoimista johtuen. Sisällissota loi kaatuneita kymmeniä tuhansia.

Sisällissota veteraanit ovat poissa

Viimeinen sotaveteraani sisällissodasta kuoli vuonna 2008. Myös he, jotka ovat talvisodan kokeneet aikuisiällä, ovat jo lähes kaikki poistuneet keskuudestamme. On tärkeää ottaa talteen jäljellä olevien sodan kokeneiden kokemuksia niin paljon kuin mahdollista.

Jälkipolvien on hyvä oppia menneisyyden kokemuksista ja imeä itseensä kuuluisaa suomalaista sisua ja talvisodan henkeä. Kaveria ei jätetä, on oivallinen periaate milloin tahansa. Myöskään sotaveteraania ei jätetä, on mottona olemassa. Pikkulottiin jo 8-vuotiaana liittynyt Aira Samulinkin sanoo vuosien lottajärjestössä olleen hänelle suuri voimien lähde näihin päiviin saakka.

Sotaveteraanit ovat arvonsa ansainneet

100 vuotta lottia

Lotta-järjestö on perustettu vuonna 1920 ja lotat olivat yhtä tärkeässä asemassa kuin sotilaatkin. He toimivat useissa maanpuolustuksen kannalta tärkeissä tehtävissä vapauttaen näin miehiä enemmän rintamalle. Moskovan rauhanneuvotteluissa vaadittiin kuitenkin järjestön lakkauttamista Liittoutuneiden valvontakomission toimesta. Lottia löytyi eri jaostoista kuten lääkintä-, muonitusjaostosta kuten myös ilmavalvonnassa heitä toimi korkeissa paikoissa tähystämässä.

Olisivatko Suomen sodat sujuneet kuten sujuivat ilman lottia? He ottivat toiminnan vakavasti ja olemassa oli myös Lottalupaus, joka annettiin yleensä kirkossa hyvin arvokkaasti. Lupaus kuului näin: ”Minä N.N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta-Svärd järjestön sääntöjä.”

Sotaveteraanit eivät unohda

Koska sota on mitä on, sotaveteraanit eivät luultavasti unohda kokemuksiaan koskaan. Joillekin sotien jälkeen paluu normaaliin elämään ei ollut helpoimmasta päästä vaan he joutuivat taistelemaan sodan muistoja vastaan pyrkien olemaan mahdollisille perheilleen kuitenkin läsnä ja hyvänä aviomiehenä sekä isänä. Presidenteistämmekin osa on sotinut, ainakin Urho Kekkonen sisällissodassa ja Mauno Koivisto puolestaan jatkosodassa. Hän oli vain 16-vuotias talvisodan syttyessä. 1970-luvulla veteraanit olivat vahvoja poliittisia vaikuttajia.

On veteraani ollut sitten lotta tai sotilas, kaikkien panos on ollut korvaamatonta ja liikaa kiitoksia ei voine antaa. He itse ovat hyvin vaatimattomia asian suhteen eivätkä mielellään nouse jalustalle, osa ei vielä tänäkään päivänä halua juurikaan puhua kokemuksistaan, toisia taas puhuminen auttaa purkamaan ikuisia muistoja mielestään ja elämään näin elämää eteenpäin, niin kauan kuin sitä on tarjolla.

Sotaveteraanit ovat arvonsa ansainneet