Täyssinän rauha solmittiin vuonna 1595 Ruotsin ja Venäjän välillä, Täyssinässä. Pitkän vihan päättävä rauha antoi Ruotsin pitää valloittamansa alueet eli Suomenlahden etelärannikon Narvanjokeen asti. Tämä on nykyisen Viron pohjoisosaa. Rauhansolmimisen myötä vahvistettiin myös Ruotsin ja Venäjän välinen raja, joka kulkisi pohjoista kohti aina Varanginvuonoon Jäämerellä. Ennen varsinaista rauhaa oltiin sovittu aseleposopimus pari vuotta aiemmin, ja se oli osoittautunut jopa pitäväksi.
Täyssinän rauha ja rauhansopimus
Kun sopimus solmittiin, koostui se kahdesta pääkohdasta. Ensimmäinen asia oli, että Venäjän tuli luopua kaikista vaateistaan Narvanjoen länsipuolisen alueen suhteen. Toinen osa oli Ruotsille ja heidän tuli luopua Käkisalmen kihlakunnasta sekä Inkerin alueista, jotka he olivat valloittaneet jo aiemmin. Muitakin yksityiskohtia sopimus piti sisällään. Esimerkiksi venäläisten piti saada jäädä paikoilleen eikä heitä saanut pakkomuuttaa.
Kun Pähkinäsaaren rauha solmittiin, asetettiin raja kulkemaan tietyssä kohtaa Karjalankannasta. Tämä linja jäi paikoilleen mutta pohjoisessa se vedettiin uusiksi niin, että se päättyi Varanginvuonoon. Myös kaikki vangit luvattiin vapauttaa ilman lunnaita, kummaltakin puolelta. Jatkossa myös Venäjän tuli käydä ulkomaankauppansa Viipurin ja Tallinnan kautta eivätkä he saaneet käyttää reitteinään Narvaa tai Itämeren venäläisiä satamia.
Mitä rauhansopimus merkitsi Suomelle?
Ehkä tärkein asia Suomen kannalta rauhassa oli se, että määritelty raja pohjoiseen tunnusti Savoon ja pohjoisen Pohjanmaan kohdalle syntyvien uudisasutusten kuuluvan Ruotsiin ja samalla Suomen omaksi alueekseen. Tällöin asetetut rajamerkit ovat edelleen nähtävillä. Tärkeimpinä niistä Maanselän rajakivi Pohjois-Karjalassa ja useat muut Pohjois-Savossa.
