Lapin sota oli tietyllä tapaa Suomen sotien loppunäytös, jossa koettiin paljon kamalia asioita ja ihmisille jäi traumoja. Suomalaisten tuli riisua rauhanehtojen mukaisesti saksalaiset sotilaat aseista ja puna-armeija tulisi auttamaan, mikäli suomalaiset eivät tähän kykenisi. Saksalaisia sotilaita oli tuolloin maassa vielä 210 000, ja he eivät halunneet poistua vapaaehtoisesti. Vaikka saksalaiset olivatkin suomalaisten aseveljiä sodan aikana, oli tämä välttämätön asia uudessa tilanteessa hoitaa.
Lapin sota ja sen armoton loppunäytös
Jo sotien aikaan taltioitiin asioita kuvaamalla ja Lapin sota kuvina onkin melko karua katseltavaa. Rovaniemi sai tuntea sodan nahoissaan ja asukkaat pakenivatkin saksalaisten vihaista joukkiota, joka kostoksi ilmoitti polttavansa Rovaniemen. Tämä käsitti siis kaikkia Rovaniemellä sijaitsevia valtion omistuksessa olevia rakennuksia. Ihmisiä evakuoitiin Ruotsiin ja junilla Pohjanmaalle jolloin 10 000 ihmisen kaupunki jäi lähes tyhjäksi siviileistä.
Pommitukset alkavat 10. lokakuuta ja vuosi on tietysti 1944. Ensimmäinen sarja moukaroi kauppalan lähestulkoon maan tasalle ja yötä kohti tuhon kohteeksi joutuvat rautatiesillat. Ounasjoen ja Kemijoen silloista jäi lopulta ehjäksi vain kannatinarkut. Tuho on sanoin kuvailematonta. Kun saksalaisten pääjoukot olivat jo lähteneet, jäi Rovaniemelle edelleen tuhopartioita, joiden tehtävä on sytyttää tuleen kauppalan pystyyn jääneitä rakennuksia talo talolta.
Lapin sota kuvina kertoo surullisen tarinan
Kuvien myötä voimme päästä hieman lähemmäs tunnelmaa silloin, mutta nykyajan suomalaiselle Lapin sota ja sen kokemukset ovat melko kaukaisia. Miltä tuntuisi joutua lähtemään kotoaan mukanaan vain se, minkä jaksaa kantaa? Eikä tietoa paluusta tai siitä mikä palatessa odottaa. Rovaniemeä ei pystytty pelastamaan ja se oli kuin palava pätsi, jonka liekit loimusivat niin kirkkaana, että karttaa pystyi lukemaan yölläkin yhtä hyvin kuin päivän valossa.
Saksalaisten kosto aseveljeyden pettämisestä oli armoton ja heidän vihansa sai heidän toimintansa eskaloitumaan uskomattomiin mittasuhteisiin. Vielä viimeisenä rakennuksena vetäytyvät sotilaat huomaavat pystyssä seisovan Rovaniemen kirkon. Sen ikkunat rikotaan ja sisään heitetään polttopulloja. Kirkko palaa pitkälle aamun tunneille asti ja jäljelle jäävät maassa lojuvat vaskikellot. Lapin sota on päättynyt.
Sodan jälkeen koitti uudelleen rakentamisen aika
Kun sota oli käyty läpi, oli vain alettava miettiä elämää eteenpäin. Paikoilleen ei voinut jäädä vaan uudelleen rakennusta oli pakko alkaa suorittamaan. Pula on valloillaan koko maassa ja rakennustarvikkeiden saanti sekä kuljetus osoittautuu haasteellisiksi. Kaikki ylellisyydet ovat ihmisiltä poissa ja esimerkiksi autolaina vain kaukainen haave. Suomalainen sisu toimii tässäkin tilanteessa, pakko on vain toimia ja keksiä keinot selviytymiseen.
Toinen maailmansota on maailmanlaajuinen sotien kokonaisuus, johon myös Lapin sota sisältyi. Vuodet 1939-1944 olivat rankkaa aikaa miljoonille ihmisille ja useille valtioille. Näiden jälkimaininkeja korjailtiin vuosikymmenten ajan monella tavalla, sillä fyysistä ja henkistä korjattavaa riitti yllin kyllin. Kun viimeiset saksalaiset poistuivat maasta, alkoivat evakuoidut asukkaat heti palailla kotiseudulleen.
Lapin sota vaati uhreja vielä päättymisensä jälkeenkin
Suomen sodat näkyvät ihmisissä pitkään, vaikka sotatoimet ovat jo päättyneet, niin tässäkin tapauksessa. Sanottiin jokaisen askeleen olevan vaarallinen Lapissa miinojen vuoksi ja niiden uhreiksi osuikin monia epäonnisia. Myös Ivalo oli kokenut kovia ja sieltä puuttuivat täysin rakennukset. Jäljellä oli telttoja, parakkeja ja korsuja. Näihin olosuhteisiin evakkojen oli vain palattava ja toivottava, etteivät osu miinaan kulkiessaan.
Kesällä 1945 raivattiin 60 000 miinaa ja vielä enemmän muita ammuksia. Yleinen mielipide on, ettei ihmisiä olisi pitänyt laskea takaisin ennen kuin tämä on tehty. Kaikkia miinoja ja ammuksia ei todellakaan löydetty ajoissa.
Aluelääkäri Meri Virkkunen kirjoitti toukokuussa 1945 aiheesta ja totesi, kuinka surkeaa on, kun joka päivä menee joku miinan vuoksi ja työhön kuuluu nykyisin päivittäin murskaantuneiden jalkatynkien sidonta. Vaikka siis Lapin sota päättyi, se eli ihmisten silmissä vielä pitkälle tulevaisuuteen ja aiheutti surua. Ei tarvinnut kuin poiketa hieman polulta ja astua yksi väärä askel, kun kaikki oli jo ohi.
