Suomen sodissa taistelleet sotilaat olivat usein vasta parikymppisiä tai vielä nuorempia poikia. Sotaan lähtö tuli nopeasti ja eväitäkään ei aina ehtinyt pakata, kun rintamalle oli kiireesti lähdettävä. Suomen sodista puhuttaessa tarkoitetaan usein itsenäistymisen jälkeen tapahtuneita sotia. Näitä ovat toinen maailmansota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Tässä kirjoituksessa käsittelemme itsenäistymisen jälkeisiä Suomen sotia ja niissä taistelleita sotilaita.
Suomen sodissa taistelleet tietävät millaista oli taisteluissa ja kotirintamalla
Sodassa palvelleet suomalaiset ovat naisia ja miehiä, tyttöjä ja poikia. Rintamalle lähettiin kaikki armeijan käyneet tai palveluksessa olevat miehet. Sotaa käytiin kuitenkin muutenkin kuin taistelukentillä. Naiset jäivät huolehtimaan kodeista ja maatiloista, kun miehet taistelivat. Se oli kovaa aikaa. Rintamalla oli huoli siitä, miten kodissa pärjätään ja kotona pelättiin taistelemaan lähteneiden puolesta.
Suomen sotien aikana valtio käytti luonnollisesti suuren osan budjetista sotatoimiin. Olihan koko Suomen tulevaisuus kyseessä ja kaikki liikenevä laitettiin Suomen puolustamiseen. Tämä tarkoitti pennin venyttämistä niin kotona kuin rintamallakin. Ruokaa säännösteltiin ja aina sitä ei edes riittänyt kaikille. Suomalaiset kiristivät vyötä isänmaan edun ollessa kyseessä. Sotien aikaan kaikkea säännösteltiin.
Sodassa palvelleet – elämää kotirintamalla
Suomen sodissa taistelleet miehet muistetaan sankariteoista. Sankaritekoihin ylsivät myös kotirintamalla naiset, lapset ja vanhukset ja kaikki, jotka eivät rintamalle lähteneet. Kaikkien tuotteiden säännöstely edellytti vyön kiristämistä ja kaikista arjen pienistäkin ylellisyyksistä luopumista suurelle osaa kansaa. Edes kahvia ei ollut vaan juotiin korviketta ja sitäkin oli niukasti saatavilla. Suomen ruokajakelu ja terveydenhuolto toimivat kuitenkin niin olosuhteisiin nähden hyvin.
Suomen sodissa taistelleet sotaveteraanit joutuivat rintamalla tilanteisiin, joista ei puhuttu kotiin tultua. Monet traumatisoituivat sodissa. Eikä siihen aikaan ollut psykiatrista terveydenhuoltoa sotatraumojen purkua varten. Sankariteot jättivät arvet nuorukaisiin ja nämä arvet sitten purkautuivat yhä useammin viinapullon seurassa. Sodan jälkeen alkoi välittömästi jälleenrakennuksen aika ja sodasta ei juurikaan puhuttu.
Suomen sodissa taistelleet palasivat ja koitti jälleenrakennuksen aika
Sodissa taistelleet tottuivat pelaamaan yksinäisinä hetkinä korsuissa pelejä kuten pasianssi. Samoja pelejä pelattiin jälleenrakennuksen aikaan tukkimetsissä ja tehtaiden ruokatauoilla. Aika oli kortilla ja rahat niukassa, mutta sotakorvauksista oli selvittävä. Iloakin riitti kuitenkin aina välillä. Vaikka resurssit olivat niukat, niin sota oli ohitse ja elämä alkoi taas vähitellen palaamaan uomiinsa. Tehtaat toimivat täydellä teholla ja suomalainen teollisuus alkoi nousta.
Sotaveteraanin tarina jäi jälleenrakennuksen alkuvuosina unholaan. Sodissa palvelleiden saavutuksia ei Neuvostoliiton pelossa uskallettu muistella julkisesti. Vasta myöhemmin ovat sotaveteraanit nostettu arvoonsa. Sotien jälkeen mentaliteetti oli usein ”mitäs menitte” – tyylinen. Hiljaisuudessa kuitenkin veteraaneja kunnioitettiin ja heidän saavutuksiaan arvostettiin. Sotaveteraaneja ei ole enää kovinkaan paljon jäljellä. Vielä hengissä olevat ovat kunnioitettuja sankareita.
Suomen sodissa taistelleet – veteraanit tänä päivänä
Suomen sodat muovasivat yhteiskunnastamme sellaisen kuin se tänä päivänä on. Sotaveteraanimme ovat puheissaan opettaneet meille nuoremmille, että sodassa ei ole mitään ihannoitavaa. Se on raakaa touhua, jota ei soisi kenenkään kokevan. He kuitenkin lähtivät sotaan ja taistelivat itsenäisyytemme puolesta. He onnistuivat Suomen puolustuksessa ja sen ansiosta meillä on tänä päivänä maa, joka on mielipidemittauksien mukaan maailman onnellisempia maita elää.
Sotiemme veteraaneja oli vuoden 2021 alussa 6000 elossa olevaa miestä ja naista ja heidän keski-ikänsä on 95 vuotta. He ovat todellisia sankarikansalaisia, jotka ansaitsevat suurimman mahdollisen kunnian. Sotaveteraanityötä tehdään edelleen aktiivisesti. Sotilaat keräävät rahaa veteraanityön hyväksi muiden vapaaehtoisten ohella.
Suomen sodissa taistelleet eivät jättäneet toisiaan pulaan rintamalla. Veljeä ei jätetä sanontaa ei tarvinnut ääneen edes sanoa. Tämä periaate oli iskostunut suomalaisten sotilaiden ja rintamalla olevan kotiväen sydämiin. Näitä sankarikansalaisia ei tänäkään päivänä saa jättää. Nyt on meidän vuoromme pitää huolta heistä, jotka pitivät huolta meistä jo ennen syntymäämme. Nyt on meidän vuoromme.
